SOTUNGIN LUKION LEIRIKOULU ITALIAN FIRENZESSÄ 6. – 19.10.1999
Saatesanat matkaraportin lukemiseen. Saimme syksyllä 1988 tietää yhteistyömahdollisuudesta Italian Firenzessä sijaitsevan teknillisen oppilaitoksen ITIS MEUCCIN kanssa. Vaikka oma koulumme on tavallinen suomalainen lukio, päätimme tarttua tilaisuuteen.
Italialaiskoulu teki vierailun luoksemme jo seuraavan toukokuun aikana 5.5. – 18.5.1999 (ohjelma liitteenä). Ryhmään kuului 19 poikaoppilasta ja kaksi opettajaa. Isäntäkouluna olemisen monista raskaiksikin koetuista vastuista huolimatta vierailu oli hengeltään lämmin, ajoittain jopa riehakas. Oma leirikoulumme oli luonteva jatko keväällä avatulle yhteydelle, ja omasta näkökulmastamme katsoen myös hyvin ansaittu vastavierailu. Matkaan osallistui 17 oppilasta ja allekirjoittaneet opettajat. Käytännön järjestelyt Suurimpia jännityksen, ilon ja kärsimyksen aiheita leirikoulumme aikana oli oppilaiden kotimajoitus. Yllätyksellisyydestään huolimatta (tai juuri siitä johtuen) tämä asumismuoto on lyömätön tapa tutustua vieraaseen kulttuuriin. Oppilaiden kokemukset olivat kahta lukuun ottamatta yksinomaan myönteisiä, vaikka firenzeläinen koti erosikin monessa mielessä suomalaisesta. Oppilasryhmämme koostui etupäässä tytöistä. Kotimajoituksessa koetut ainoat ongelmat syntyivät siten isäntäperheiden ylihuolehtivuudesta. Yksi oppilaistamme ei juuri saanut viettää vapaa-aikaa ystäviensä seurassa, vaan kökötti kotonaan kuin vangittuna. Tästä "kakun istumisesta" hän selviytyi silti urhoollisesti, ainakaan kokonaan malttiaan missään vaiheessa menettämättä. Opettajille raskaimmaksi matkalla kävi italialaisopettajien vieraanvaraisuus. Saimme päivittäin kutsuja päivällisille opettajien luo. Koska päivälliset alkoivat vasta noin klo 21.00, ne jatkuivat reilusti yli puolen yön. Aamulla oli kuitenkin herättävä jo klo 6.00. Ei ihme, että jo kahden hyvin valvotun yön jälkeen olimme aivan uuvuksissa. Etukäteen yhdessä hyviä tekosyitä sopimalla saimme kahden viikon vierailuumme ujutettua lukuisat kaksi vapaailtaakin ihan vain yksityiskäyttöömme.
Matka oli uuvuttavuudestaan huolimatta huikaisevan myönteinen kokemus. Isäntien laatima ohjelma oli ällistyttävän monipuolinen ja se toteutui täsmällisesti. Pistäydyimme jopa Roomassa. Firenzen renessanssihenki tarttui tukevasti kaikkien sydämeen. Matkan miellyttävyyteen ei vähiten vaikuttanut omien oppilaittemme ennakkoluuloton mielenlaatu. Pasi Vilpas Merja Kaskela
|