Kuka ihmeen Antti?

Entinen sotunkilainen, Antti Honkanen, suorittaa kenttäharjoittelua Sotungin lukiossa.
Kuvassa Antti Honkanen



20.3.2006

1. Kuka olet, mistä tulet?
Olen Antti Honkanen ja alunperin täältä Vantaalta kotoisin, mutta nykyään asun ja opiskelen Jyväskylässä, mikä muuten todennäköisesti on Suomen paras, viihtyisin ja mukavin kaupunki.

2. Miksi olet nyt Sotungissa?
Opiskelen Jyväskylässä englannin aineenopettajaksi (myös ruotsia on tarkoitus alkaa opiskella ensi syksynä) ja olen suorittamassa täällä Sotungissa opettajankoulutukseni entistä kenttäharjoittelua, nykyistä syventävää ohjattua harjoittelua.

3. Mikä sinusta tulee isona?
Eli tavoitteenani on valmistua englannin opettajaksi tuossa 2-3 vuoden päästä, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Kunhan saan ruotsin opintoni aikanaan kunnialla suoritettua on minun mahdollista opettaa myös sitä. Haluaisin myös nimen omaan lukiotasolle opettamaan.

4. Miksi juuri kielten opettajaksi?
Noh, siinä kävi niin, että en armeijan jälkeen ollut vielä varma mitä lähtisin opiskelemaan ja äitini(!) ehdotti, että miksei kieliä, kun ne kuitenkin olivat jollakin lailla hanskassa. Ehdotus oli mielestäni loistava ja kun olin tehnyt vielä jonkin verran sijaisuuksiakin nimen omaan kielissä, oli paketti valmiina opiskelun aloittamiseksi.

5. Odotuksia opetusharjoittelusta Sotungissa.
Suurin odotukseni on tietenkin päästä näkemään mitä se opettaminen on oikeasti normaalissa koulussa, kun tässä on jo muutaman vuoden seurannut opetusta ja opettanut itsekin epänormaalissa Normaalikoulussa. Tavoitteenani on myös pitää oman näköisiäni tunteja, kunhan sinne asti pääsen, mutta nyt ensimmäisellä viikolla pyrin pääsemään takaisin sisään Sotunkilaisuuteen, tällä kertaa opettajan näkökulmasta. Tietenkin toivon myös, että harjoittelustani jää jotakin myös oppilaille.

6. Muistoja lukioajoilta?
Täytyy myöntää, etten ollut aikanani kaikkein aktiivisimpia oppilaita ja nyt kyllä hieman kaduttaa, että joissain tietyissä aineissa ei tullut panostaneeksi tarpeeksi. Onneksi sitä voi kuitenkin oppia vielä uusia temppuja, mutta helpompaa se tosiaan olisi, jos olisin tosissani panostanut kaikkiin aineisiin lukioaikanani. Onhan minulla tietysti paljon mukavimpiakin muistoja. Esimerkiksi Pasin biologian ja maantiedon tunnit olivat parhaillaan, kuin parastakin viihdettä ja silloiselle historian opettajalle, Repalle, piti tarjota tiikerikakkua, jotta pääsi myöhässä luokkaan (ikinä en kylläkään tullut sitä kakkua antaneeksi) ja muistan myös, kuinka Juha saksan ja ruotsin kielessä painotti joka ikisessä kielioppiasiassa, että "jos ette muuta muista lukioajaltanne, niin muistakaa edes tämä!" Tietenkin tuo kommentti menetti hieman tehoaan parin kolmen ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

7. Muuta mukavaa
Mahtavaa, että kevät on vihdoin tulossa. Odotan jo innolla tulevaa pyöräretkeäni Jyväskylästä Vantaalle, josta olen aikonut muodostaa nyt perinteen viime vuotisen mahtavan kokemuksen perusteella. Kun istuu 13 tuntia satulalla, tuppaa kaikki murheet unohtua ja voi vain nauttia ulkoilmasta, maisemista ja matkanteosta. Kaiken lisäksi siinä sivussa kuntokin kohentuu. Suosittelen kaikille!