LUKUTAITO JA LASTEN ELINOLOT PARHAITA HYVINVOINNIN MITTAREITA

12.11.2002

Valtiotieteen tohtori, Vantaan kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Pentti Puoskari piti tiistaina avausluennon Sotungin lukion luentosarjassa, joka on omistettu Suomen itsenäisyyden 85:lle juhlavuodelle. Maamme laulun viesti On maamme köyhä ja siksi jää kuvasi Suomen kulttuurisen ja poliittisen eliitin ajattelutapaa 1800-luvulla.

Tämä suomalaiskansallisen liikkeen asenne ja Saarijärven Paavon perinne ovat nyt kuitenkin taaksejäänyttä historiaa. Suomi on keskiarvomittareilla arvioituna hyvinvointiyhteiskuntien eturintamassa, totesi Puoskari luennossaan.

Sata vuotta sitten Suomi olikin köyhä maa, jos taloudellisia ja sosiaalisia olojamme vertaa sen ajan taloudellisen kehityksen kärkimaihin. Yhdysvalloissa reaalinen tulotaso, reaalinen kansantulo asukasta kohti oli 2,5-kertainen Suomeen verrattuna. Itsenäisyytemme alussa myös Ruotsi oli selvästi Suomea edellä. Ruotsalaisten reaalinen tulotaso oli yli puolitoistakertaa korkeampi kuin suomalaisilla, kertoi Puoskari lukion oppilaille ja muille tilaisuuden osanottajille.

Sittemmin kuva Suomesta ikiköyhänä maana on jäänyt taakse nopean tuotannon kasvun ansiosta. Tilastot osoittavat, että sadassa vuodessa Suomen reaalinen tulotaso on 12-kertaistunut. Samalla on elintasoero rikkaisiin teollisuusmaihin kaventunut tuntuvasti. Suomalaiset ovat tavoittaneet ruotsalaiset ja olemme lähestyneet Yhdysvaltoja. Suomi oli vuoden 1999 tilastolukujen mukaan16. vaurain OECD-maa ja sijoittuu reaalisen kansantulon mittarilla EU-alueen keskiarvon yläpuolelle. Tällä mittarilla arvioituna muun muassa Britannia, Italia ja Ranska ovat Suomea köyhempiä.

Puoskarin mukaan kansantalouden tilinpidon mukaisia bruttokansantuotteen ja kansantulon mittareita arvostellaan kuitenkin perustellusti siitä, että niissä eivät tule huomioon otetuksi kaikki kansalaisten elintasoon tai hyvinvointiin liittyvät tekijät. Kaikki kansantulon kasvu ei yksilöiden kannalta katsottuna paranna hyvinvointia.

Suomalaisten elintaso on silti kiistattomasti noussut. Yhtä totta on toisaalta yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tutkimuksessa esitetty väite, että meilläkin esiintyy yhä suoranaista köyhyyttä. Hyvinvoinnin kasvun kääntöpuoli yritetäänkin ottaa huomioon konkreettisemmissa elintaso- ja hyvinvointimittareissa, selvitti Puoskari viitaten vasta julkaistuun kirjaansa Laman varjo ja sateenkaari.

Parhaina yksilöiden, kotien ja kotitalouksien elintasomuutoksia kuvaavina mittareina Puoskari piti lasten imeväiskuolleisuuden tasoa, lukutaidon tasoa, eliniän kehitystä, koulutustasoa ja kansalaisten terveydentilaa. Imeväiskuolleisuudella ja lukutaidolla arvioituna olemme hyvinvointiyhteiskuntien kärjessä neuvolajärjestelmän ja perusopetuksen ansiosta. Huono-osaisuuden ongelmat ovat silti edelleen ajankohtaisia ja niitä kuvataan lasten kannalta sosiaalitoimessa seuraamalla muun muassa huostaan otettujen lasten määriä sekä erilaisia tukitoimenpiteitä tarvitsevien perheiden määriä.

Suomalaisten elinikä on myös pidentynyt selvästi viime vuosikymmeninä, mutta ero naisten ja miesten eliniässä on yhä silmiinpistävän suuri. Suomalaiset miehet eivät yllä hyvinvoinnissa läntisten lajikumppaneidensa tasolle, Puoskari havainnollisti nykyajan hyvinvointieroja.

Puoskarin aloittamaa luentosarjaa jatkavat kouluneuvos Martti Hölsä tiistaina 12.11. klo 8.30-9.30 teemanaan lapsuus ja nuoruus talvi- ja jatkosodan Suomessa sekä tutkija Risto Reuna tiistaina 19.11. klo 8.30-9.30, jolloin aiheena on Vanhat ja nuoret - sukupolvien murros 60- ja 70-luvuilla. Luennot ovat avoimia kaikille.