Sotunkilaiset voitokkaita Virossa

Lähdimme 11 ykkösen, yhden kakkosen, opettajien ja rehtorin turvin pelaamaan haasteottelua ystävyyskoulullemme Järveotsa Gymnaasioon Viroon. Kokoontuminen oli to 19.10 klo: 8.00 terminaalissa. Matkaan lähdimme erilaisin mielialoin. Laivamatka kesti neljä tuntia ja oli tylsä lukuunottamatta ainoaa pientä piristystä, viron kielen oppituokiota, jossa opimme mm. tervehdyksen "kuis käsi käy" noin pelkistettynä.

Maissa meitä odotti bussi, joka kuljetti meidät ystävyyskoulullemme vaatteidenvaihtoon, josta häivyimme pikimmin häiritsemästä pianotuntia. Koululta matka jatkui kentälle, joka oli meille pieni järkytys. Osin multaa, osin perunapeltoa. Kentän nähtyämme mieleemme alkoi nousta kuvia Sotungin unelma nurmesta. Valehtelematta voi sanoa Hesa-Cup:ssa olleille, että Talin ja Käpylän nurmet ovat unelmia siihen ns.nurmeen verrattuna. Ottelusta ei voi puhua muuta kuin hyvää. Sotungin lukio hallitsi tapahtumia suvereenisti ja otti helpohkon 2-0 voiton. Ottelu sujui ystävyys merkeissä lukuunottamatta muutamia tunteiden kuohahduksia. Vastustajille maistui kuitenkin tappion jälkeen tuliaisiksi tuodut Fazerin siniset suklaalevyt.

Koululle takaisin päästyämme meidät ohjattiin uuteen hienoon uimalaan, jonka jälkeen oli ruuan vuoro. Monen ilme meni vakkavaksi, kun eteen laitettiin kukkuroilleen kaalilaatikolla täytetty lautanen. Ruuan maun voitte päätellä keskustassa McDonald`s:n suuntautuneesta Sotunkilaisvirrasta. Matkalla koulun pihan läpi havaitsimme vielä jonkinlaisen Virolaisten nahkiaisjuhlan, jossa nahkojen päälle heiteltiin kananmunia ja heidän kätensä oli teipattu yhteen.

Pienet pyörähtelyt kaupungilla ja sitten kotia kohti. Tulomatka sujui paljon rattoisammin kuin menomatka ja oppilailla olikin pieni kissa hiiri- leikki opettajia vastaan. "Mennään ensi vuonna uudelleen" oli yhteinen kommentti reissun jälkeen ja kiitos siitä kuuluu kaikille!

Oona, Mari ja Antti