Filmiryhmä valtasi Sotungin lukion

Opettajana joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin: filmiryhmä valtaa oman luokan ja pitää mennä kellariin ikkunattomaan tilaan puhumaan suomen kielen ominaispiirteistä; oppilaat katoavat tunneilta istumaan kuvitteellisen koulun kuvitteellisille tunneille minun varsin todellisten (ja mielestäni äärettömän tärkeiden) oppituntieni sijaan, ja kaikeksi huipuksi löytää itsensäkin iltamyöhään opettelemasta vuorosanoja, jotka sitten seuraavana iltana juuri kuvausten alla otetaankin pois! Mutta opettajat ovat sopeutuvaisia - muuten he eivät olisi opettajia - ja yleisesti ottaen Sotungin lukion henkilökunta on ymmärtänyt ihailtavasti vilskettä, jonka keskelle koulu on tänä keväänä joutunut, kun siellä on maalis-huhtikuussa kuvattu Jukka-Pekka Siilin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa kolmiosaista nuorille suunnattua draamasarjaa nimeltä Juulian totuudet. Sarja, jonka TV2 esittää keväällä 2002 ja jota on kuvattu muuallakin Vantaalla, mm. Tikkurilassa, kertoo nuoresta Juuliasta, joka pahan kapinavaiheen jälkeen aloittaa lukion uudessa kotikaupungissaan Loviisassa. Juulian uusi elämä ei kuitenkaan suju yllätyksittä, ja Julia kokee todellisen ystävyyden, todellisen rakkauden ja todellisen aikuisten maailman.

Sotungin lukio on saanut toimia Juulian loviisalaisena opinahjona, ja kymmenet lukiolaiset ovat avustaneet sarjan tekoa esittämällä Juulian luokkatovereita. Opettajaakin on kaivattu muutamaan kohtaukseen, ja olen esittänyt - äidinkielenopettajaa. Oppilaille kuvaukset ovat tarkoittaneet noin viidenkymmenen tunnin uurastusta pääosin iltaisin ja viikonloppuisin mutta myös oppituntisin. TV-sarjan tekemisen arki paljastui kaikille heti: loputonta odottamista ja kohtausten uusimista kerta toisensa jälkeen. Vaikka väsymys ja kyllästyminen ajoittain verottivat avustajana toimimisen hohtoa, ovat useimmat oppilaat kuitenkin tyytyväisiä kokemukseen; he ovat saaneet nähdä televisiosarjan tekoprosessin moninaiset vaiheet hyvin läheltä ja huomanneet, että kaikki se, mitä sarjoissa ja elokuvissa pidämme itsestäänselvänä ja mitä emme aina huomaakaan, on vaatinut hiomista ja työtä useilta ihmisiltä.

Myös nuorten näyttelijöiden ammattitaito on herättänyt ihailua. Rahaa lukiolaiset eivät työstään saa, mutta sarjan tekijät ovat luvanneet muistaa filmauksiin osallistuneita oppilaita stipendein. Ja ehkäpä ahertaminen palkitaan ensi keväänä, kun Juulian totuudet tulee televisiosta ja oma naama on kaiken kansan nähtävillä muutaman minuutin ajan. Ainakin on mielenkiintoista nähdä, millainen kokonaisuus filmausvaiheessa hajanaiselta tuntuneen palapelin palasista on saatu, ja muistella kohtausten lukuisia eri vaiheita, joita televisioruutu ei näytä. Ja tämän kokemuksen jälkeen tietää, että niin kuin opettajan työssä, televisiossakin työhön kuuluu paljon muutakin kuin se, minkä ulkopuoliset näkevät.

Ulla Jäntti